Pihapolulle Design for All -palkinto

Hyvän mielen Pihapolku on voittanut kansainvälisen Design for All -palkinnon. International Design for All Foundation Awards -kilpailu nostaa esiin hankkeita, joiden kautta on edistetty ihmisten tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. Kilpailun voittajat julkistettiin 20.3. Saint-Étiennen muotoilubiennaalin yhteydessä. Lue lisää:

http://wdchelsinki2012.fi/uutiset/2013-03-25/hyvan-mielen-pihapolulle-kansainvalinen-muotoilupalkinto

Onnea Isko ja koko Pihapolun tiimi!

Credit iamdesign Oy

Credit iamdesign Oy

Hyvän mielen pihapolku – yhdessä käyttäjien kanssa muotoiltu piha-alue

Logo_hyvanmielenpihapolku

“Voisinpa viettää enemmän aikaa ulkona ystävieni kanssa.”, “Puut, linnut, vesi… joskus toivon, että voin istua ulkona ja kuunnella luonnon ääniä.”, “Käytin puutarhaa kotonani hyvin paljon. Voisinpa tehdä samoja asioita täällä.” “Paviljonki! Paikka missä harrastaa yhdessä rumpujen soittoa ja teatteria!”

Nämä olivat asukkaiden unelmia ja toiveita, kun lähdimme toteuttamaan Hyvän mielen pihapolku -konseptia Riihimäellä sijaitsevien palvelukotien Inkilänhovin ja Kotokartanosäätiön väliselle sisäpihalle.

Pihapolku_haastattelut_kuvaUntoRautio1

Projekti lähti vauhdilla käyntiin marraskuussa 2012. Aluksi toteutettiin tutkimus- ja selvitysvaihe, johon kuului asukkaiden, henkilökunnan ja omaisten haastatteluita.
Kävimme myös haastattelemassa kaupungin liikuntatoimea, ja saimme hyviä vinkkejä toimintaterapeutilta sekä apuvälinelainaamon edustajilta.

Selvitysvaiheeseen kuului myös Luotain-tutkimus, jossa joukko asukkaita, omaisia ja työntekijöitä pääsivät kertomaan meille tarkemmin ajatuksistaan, unelmistaan, tarpeistaan ja päivärytmistään.

Pihapolku_luotointutkimus_kuvaIskoLappalainenPihapolku_osallistavaseinä_kuvaUntoRautio

Lisäksi taloilla oli ns. “osallistavat seinät”, joihin ohikulkijat saivat kirjoittaa ideoita, ajatuksia ja unelmia.

Selvitysvaiheen pohjalta saimme kartoitettua laajasti alkutilannetta, tarpeita ja toiveita. Esiin nousi halu tehdä asioita yhdessä, luonnon läheisyys, esteettömyys niin liikkumisessa kuin myös visuaalisesti, ulkoilun helppous/haastavuus ja tärkeys sekä mielekkään tekemisen tarve. Lisäksi huomasimme jo selvitysvaiheessa, että molempien talojen asukkaiden, henkilökunnan ja omaisten asenne projektia kohtaan oli erittäin avoin ja kannustava. He todella toivoivat muutosta piha-alueeseen ja yhteisen tekemisen kulttuuriin. Alla lause, joka kiteyttää hyvin tämän ajatuksen.

“Tää kulttuuri näitten talojen välillä on niin eriytynyttä, se ajatusmaailma tulee muuttumaan tän projektin myötä!”  – Asukas, Inkilänhovi

Seuraavaksi siirryimme ideointivaiheeseen, jossa lähdimme työpajojen avulla kaikki yhdessä rakentamaan ensimmäisiä suunnitelmia tulevasta piha-alueesta, palveluista ja toimintapisteistä.

Ensimmäisessä työpajassa 12.12.2012 ideoimme “unelmien pihapolkua”. Työpajaan osallistui molemmista taloista asukkaita, henkilökuntaa ja omaisia. Pidimme jokaiselle ryhmälle oman työpajan, jolloin saimme parhaan käsityksen kunkin ryhmän “unelmien pihapolusta”. Lisäksi yhdessä ryhmässä oli mukana Invalidiliiton esteettömyyssuunnittelija.

Pihapolku_työpaja1_kuvaUntoRautio Pihapolku_työpaja1_kuvaUntoRautio4 Pihapolku_työpaja1_kuvaUntoRautio2

Työpajan pohjalta kehitimme edellisessä vaiheessa syntyneitä ideoita konkreettisemmiksi suunnitelmiksi. Toteutimme karkeita luonnoksia yhteisistä ideoista. Näiden avulla pystyimme paremmin keskustelemaan käytettävyydestä, rakenteista ja mitoituksista.

Pihapolku_luonnokset_iamdesignOy

Tammikuussa 2013 järjestetyssä Työpaja 2:ssa testasimme suunnittelemiamme luonnoksia ja aloimme jatkokehittämään niitä yhdessä. Toteutimme työpajat samoilla ryhmillä kuin edellisellä kerralla, jolloin jokaisen ryhmän (asukkaat, omaiset ja henkilökunta) ajatukset tulivat parhaiten esille. Yhdessä ryhmässä oli jälleen mukana esteettömyyssuunnittelija. Lisäksi jokainen ryhmä suunnitteli useita luonnoksia itse pihapolun pohjakuvasta.

Työpajassa vieraili myös Ylen paikallisuutiset, ja projekti sai laajaa näkyvyyttä niin radiossa kuin televisiossakin.

Pihapolku_työpaja2_kuvaUntoRautioPihapolku_työpaja2_kuvaIskoLappalainen

Teimme myös lisäselvitystyötä vierailemalla Riihimäen rakennustoimessa, liikuntatoimessa ja puistotoimessa, joista saimme vinkkejä piha-alueen suunnitteluun. Lisäksi kävimme tutustumassa Helsingissä Invalidiliittoon (ESKE) ja Helsinki kaikille -hankkeeseen. Työpajan ja lisäselvitystyön pohjalta aloimme viimeistellä suunnitelmia.

Helmikuussa järjestetyssä viimeistelytyöpajassa (Työpaja 3) esittelimme jo lähes valmiin pihasuunnitelman, jossa oli huomioitu koko piha ja siihen liittyvät palvelupisteet. Tähän työpajaan kutsuimme kaikki ryhmät (asukkaat, henkilökunta ja omaiset) työskentelemään yhdessä, jolloin jokainen näki, keitä kaikkia projektissa olikaan ollut tähän mennessä mukana.

_MG_4694

Työpajasta saimme viimeiset korjauksehdotukset ja vinkit, joiden pohjalta lähdimme viimeistelemään koko konseptin mittapiirustuksineen. Tärkeimpänä nousi esille Kalevankadun puoleisen aidan massiivinen rakenne. Päätimme pitää vielä yhden työpajan, jossa keskittyisimme pelkästään aidan rakenteeseen.

Helmikuun lopussa järjestimme Aita-työpajan, jossa aiheena oli miettiä aidan rakennetta, mitä palvelutalo haluaa viestittää ulospäin, ja miten palvelutalo voi olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

IMG_2732 copy

Työpaja järjestettiin pienelle tiiviille ryhmälle, johon osallistui asukkaita, henkilökuntaa ja omaisia molemmista palvelutaloista.  Keskustelimme avoimesti aiheesta ja lopuksi ideoimme miten aidan voisi toteuttaa.

Maaliskuun alussa saimme konseptin viimeisteltyä. Konseptiin kuuluu lopulta mittava pihasuunnitelma kalusteineen, paviljonkeineen, katoksineen, grillipaikkoineen, liikuntapisteineen, pusupaikkoineen, ja tietenkin itse pihapolku.

Konsepti sisältää uutta innovatiivista tuotekehitystyötä, vanhojen jo olemassa olevien tuotteiden soveltamista ja uusien kierrätysmateriaalien käyttöä. Kaikki pihapoluta löytyvät palvelupisteet on suunniteltu niin, että ne ovat myös helposti toteutettavissa.

Seuraavaksi kuvia pihapolusta ja palvelupisteistä sekä visualisoinnit siitä, miltä unelmien pihapolku lopulta näyttää.

Palvelupisteita_iamdesignOyPihapolku_ylhaalta3_valmis Pihapolku_nutiopaikka (1)_valmis Pihapolku_nutiopaikka (1)_valmis_PIMEA

Nuotiopaikka päivällä ja yöllä.

Pihapolku_liikuntapaikka_valmis

Liikuntapiste. Alustana turvallinen softgrass.

Pihapolku_vesi2_valmis

Vesipiste, jossa kasveja, jotka houkuttelevat perhosia ja hyönteisiä.

Pihapolku_keinuJAhiekkalaatikko_valmis

Yhdessäolo on tärkeää asukkaille, sukulaisille ja ystäville.

Pihapolku_naytos_valmis

Paviljonki toimii paikkana yhteisille harrastuksille!

Pihapolku_pavilionki_valmis

Pelikentällä voidaan pelata monentyyppisiä pelejä. Alustana toimii turvallinen softgrass.

Pihapolku_pimeakuva_valmis

Valaistus tuo turvallisuutta ja tunnelmaa sekä helpottaa pihapolun käyttöä myös pimeän aikaan.

Kaikkien suunnitteluun osallistuneiden into, avoimuus ja optimistinen suhtautuminen projektiin yllätti meidät ja haluamme antaa suuren kiitoksen kaikille mukana olleille tahoille! On ollut todella mielenkiintoista ja palkitsevaa huomata osallistavan suunnittelun rikkaus, kun käyttäjät otetaan aidosti huomioon alusta lähtien.

Osallistava suunnittelu onkin avainsana, kun tätä konseptia lähdetään soveltamaan toisiin kohteisiin. Jokainen palvelutalo on enemmän kuin sen asukkaiden, henkilökunnan ja omaisten summa. On erittäin tärkeää, että jokainen yksityiskohta huomoidaan pihasuunnittelussa. Tähän asiaan itse käyttäjiltä löytyy parhaat havainnot, korjausehdotukset ja unelmat!

Tämä projekti siirtyy nyt seuraavaan vaiheeseen. Aluksi toteutetaan kustannusarvio, jonka jälkeen hankkeen konkreettiselle toteutukselle etsitään rahoittajia. Tavoite on, että pihan ensimmäiset kesäjuhlat pidettäisiin kesällä 2014!

Kiitos mahtavasta projektista!
Isko Lappalainen, iam design Oy

Kouluruoka rokkaa! – kouluruokailun muotoiluhanke

Käytävillä kopisevat kenkäparit ja värikkäät reput heiluvat oppilaiden olkapäillä. Iloinen puheensorina kumpuaa koulurakennuksen pihalla. Kiinnostuneet silmäparit seuraavat tarkkaavaisina, kun kannamme sylit pullollaan värikkäitä papereita ja lippusiimoja ruokalan perällä sijaitsevaan lasikuutioon. Ilmassa on jännitystä ja odotuksen tuntua. On marraskuinen aamu ja Muotohiomon mobiili-muotoilutoimisto on rantautunut Martinlaakson kouluun Vantaalle.

Vantaa900px-093Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Syksyllä 2012 Muotohiomon designtiimi otti vastaan mammuttimaisen haasteen kouluruokailun muotoilun muodossa. Suomalaisella kouluruoalla on tunnetusti hyvä maine, jopa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Hyvinvointiyhteiskuntamme on pystynyt tarjoamaan jokaiselle koululaiselle maittavan ja ravitsevan aterian yli 65 vuoden ajan. Tarkat ravintosuositukset ja kiristyvät budjetit vaativat kuitenkin ruoka-alan ammattilaisilta lähes taikurin taitoja. Maittavien annosten valmistaminen on jokapäiväinen haaste, sillä ainoastaan Vantaan alueella Vantaan Tilapalvelut tuottaa päivittäin yli 32 000 ruoka-annosta. Vastuu pienten ruokailijoiden ravitsemuksesta on suuri, sillä nyt ruokitaan kirjaimellisesti Suomen tulevaisuutta.

Vantaa900px-225

Kouluruokailu herättää meissä kaikissa muistoja; milloin mietimme klassikoiksi nousseita kumiperunoita, nauramme kasviksista lautaselle kasatuille kasvoille tai  kaihoamme keittiöstä kantautunutta omenapaistoksen tuoksua. Nostalgiasta huolimatta on selvää, että jotain on mennyt vikaan kun nykypäivän oppilaat nauttivat  koulupäivän aikana energiajuomia ja sokerisia välipaloja, ottavat herneen kokoisia annoksia lautasilleen eikä kouluruoka muutenkaan maistu monen mielestä muulta kuin puulta.

Stop tykkänään! Tällaisista puheista Muotohiomon tiimi vain innostuu. Me olemme vahvasti sitä mieltä että suomalainen kouluruokailu on maailman hienoin juttu, joka tarvitsee vain vähän hienosäätöä ja tuuppimista takaisin oikeille urilleen. Nyt puhutaan pitkälti mielikuvista ja ennakkoasenteista, jotka ovat syntyneet vuosien saatossa. Kouluruoka on oikeasti hyvää, ainakin Martinlaaksossa, joten mistä sitten kiikastaa?

Vantaa900px-026

Lähdimme ottamaan kysymyksestä selvää rantautumalla kolmen päivän ajaksi Martinlaakson koululle.  Perustimme osallistavan muotoilun työpajan ruokalan perällä olevaan tilaan, josta oli loistavat näkymät koulun ruokasaliin. Värikylläiseen muotoilupajaamme osallistui kolmen päivän aikana oppilaita jokaiselta luokka-asteelta. Tavoitteenamme oli tuoda oppilaille muotoiluprosessi näkyväksi. Osallistavissa työpajoissa oppilaat miettivät muotoilijoiden ohjauksessa ratkaisuja oman koulunsa ruokailun kehittämiseen. Muotoiluteemat liittyivät viestintään ja graafiseen ilmeeseen, tilaratkaisuihin, ergonomiaan, palveluun sekä kouluruokaan liittyviin asenteisiin. Kolmen päivän aikana havainnoitiin nykytilannetta ja sen perusteella työstettiin ideoita ja kartoitettiin ajatuksia sekä toiveita. Piirsimme visiota unelmien kouluruokailusta.

Vantaa900px-097

Vantaa900px-269

Muotoiluviikon aikana kävi selväksi kuinka suuri potentiaali oppilaissa piilee. Jokaisella tapaamallamme koululaisella oli idea. Näitä ideoita kuuntelemalla ja kiteyttämällä kehitimme yhdessä uusia parannusehdotuksia. Sitouttamalla oppilaita suunnitteluprosessiin syntyi oppilaille tunne siitä, että he ovat arvokas linkki kouluruokailun kehittämisessä. Koululaisten osallistaminen suunnitteluprosessiin synnytti tunteen ”omistajuudesta” kouluruokaan.

Koululla järjestetyn muotoiluviikon jälkeen palasimme työpöytien ääreen ja ryhdyimme hautomaan ratkaisuja heränneisiin haasteisiin. Yllättävintä oli huomata, että ainakaan Martinlaakson koulussa suurimpana ongelmana ei ole itse ruoka. Martinlaakson keittiössä nimittäin häärää intohimoisesti ruokaan suhtautuva Carlos, jonka kauhan varresta syntyvät minibudjetista huolimatta maittavat annokset. Entisenä ravintolakokkina Carlos loihti ruokiin omanlaisensa makupaletin. Aina ei ole kysymys annoksiin varatuista budjeteista tai ruokaympyröistä, pienellä nokkeluudella ja ripauksella luovuutta asiat saadaan maistumaan paremmalta.

Vantaa900px-174

Mistä sitten johtuu, etteivät oppilaat syö vaikka ruoka on hyvää? Tilaan ja palveluun liittyvien seikkojen ohessa havaitsimme, että kouluruokailussa on kyse paljon muustakin kuin aisteilla havaittavista asioista. Kouluruokailu on monien tekijöiden summa. Siihen vaikuttavat päätökset ja asenteet aina valtion tasolta vanhempiin asti. Aineellisten asioiden rinnalle keskeiseksi tekijäksi nousee yhteisöllisyys. Kouluyhteisö voidaan nähdä perheenä, johon kuuluvat niin oppilaat, opettajat, terveydenhoitajat, keittiöhenkilökunta kuin vanhemmatkin. Jokainen linkki tässä ketjussa on oleellinen, jotta negatiiviset asenteet ja mielikuvat saadaan muuttumaan.

Usein miellämme kouluruoan itsestään selväksi eduksi ja se tuntuu ilmaiselta. Kun kouluruoan arvoketju kiteytetään ja visualisoidaan, syntyy todellinen mielikuva ravinto-arvoista, palvelun mittakaavasta, yhteisöllisyydestä ja itse makuelämyksestä. Kouluruokailu on paljon muutakin kuin syömistä, sillä on merkitystä päivittäisissä kohtaamisissa, yhdessä olemisessa sekä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Kouluruokailun positiivisessa valossa esiintuovalla kasvatuksella sekä myös oppilaiden näkemyksiä kuuntelemalla voidaan yhdessä vaikuttaa siihen, millainen mielikuva kouluruokailusta syntyy. Eikö jo olisi aika heittää kumiperunat nurkkaan ja miettiä kouluruokailua enemmänkin houkuttelevana ravintolana? Kuitenkin rajana on vain mielikuvitus ja kekseliäisyys, aina ei tarvita suuria tekoja tai valtavia rahavuoria.  Yhteisöllisellä asenteella ja tekemisen meiningillä jokaisessa koulussa voidaan tarttua haarukan varteen ja ryhtyä miettimään, millä keinoin me voisimme muuttaa asenteita oikeaan suuntaan.

Vantaa900px-332

Tästä ajattelupolusta innostuneina ryhdyimme kehittämään kouluruokailun muotoilumanuaalia, joka tarjoaisi eväät omatoimiseen kouluruokailun muotoiluun. Tuotamme työkaluja, joiden avulla kouluruokailuun voidaan konkreettisesti vaikuttaa.  Kouluruoka on kaikkien yhteinen asia ja kouluruokamanuaalimme avaa eri tahoilla vaikuttamisen välineet jatkuvaan laadun parantamiseen. Kaikilla on yhtä suuri vastuu sekä oikeus ideoida ja saada äänensä kuuluviin. Muutos tapahtuu yhteisillä ponnistuksilla – ei ainoastaan odottamalla toimia kunnan tai valtion taholta.

Sanna Viik

Kouluruokailun muotoilutiimi: Pekka Toivanen, Piritta Hannonen, Iikka Airas, Sanna Viik ja Anni Hapuoja

Kadotettuja paikkoja etsimässä

Kadotetut paikat -hankkeen kaksi kohdetyöpajaa on takana ja yksi vielä edessä. Tulokset ovat innostavia, uusia kohtaamisia on syntynyt ja jatkoa hahmotellaan jo nyt. Mutta miten lumenveisto ja puulaatikoiden maalaaminen liittyy muotoiluun?

Jo projektin valmisteluvaiheessa hahmottelin työpajojen osuutta projektissa: työpajat olisivat niitä välineitä, jotka tekevät toiminnan näkyväksi, konkreettiseksi ja synnyttävät kohtaamisia. Työpajoissa olisi toki erilaisia ideointiosuuksia, mutta pääpaino olisi konkreettisella tekemisellä. Näin pääsisimme suhteellisen lyhyen hankkeen aikana testaamaan niin toimintamalleja, yhteistyötä, keräämään palautetta kuin simuloimaan tulevaa toimintaa. Työpajat ovat havainnollistaneet kohteiden toimijoille esimerkiksi sitä, millaisia asioita tulee ottaa huomioon kouluyhteistyössä ja miten järjestäytymättömät harrastajaryhmät  tavoitetaan ja otetaan mukaan suunnitteluprosessiin.

Työpajojen toiminnallinen osuus on siis avainasemassa, mutta toiminnallisuus ei ole itseisarvo. Toiminnallisuus on suunniteltu niin, että se palvelee suunnitteluprosessia, yhteistoiminnan jatkuvuutta sekä kohteiden toimijoiden tarpeita.

Lumesta kauhottu unelma

Kadotetut paikat-hankkeen Kankaanpään kohde Taidekehä on julkisten taideteosten kokoelma, jossa on yli sata teosta. Nuorten ja lasten näkemys taiteesta vaihtelee. Yleisin mielipide veistosten olemassaoloon on “ihan saman” ja “ihan kivan” väliltä. Lasten näkemys heijastelee enemmistön mielipidettä ja siksi Taidekehää halutaan kehittää. Uusi suunta voisi olla toiminnallisemmat ja elävämmät teokset. Tämä suunta vaatii taiteen käsitteen laajentamista, muotoiluajattelun integrointia ja aktiivisten toimijoiden mukaan ottamista. Skeittipuisto voisi olla Taidekehän ensimmäinen, aidosti toiminnallinen teos.

Raivio_Kankaanpaa_web8

Kankaanpään skeittipuistotyöpajassa kohtasivat skeittarit, Taidekoulun taiteilijat, kaupunginarkkitehti Ilmari Mattila, kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen sekä kaupunginmuseon johtaja Eeva-Kaisa Haikonen. Työpajan veti skeittipuistoihin erikoistunut maisema-arkkitehti Janne Saario.

Työpajan aikana keskusteltiin muun muassa skeittipuiston sijainnista, materiaaleista ja käyttäjistä. Skeittipuistoa suunnitellaan kaupunginarkkitehdin ja -puutarhurin osoittamalle paikalle, Linnanpuistoon. Työpajan aikana syntyi paljon toteutusta tukevia ajatuksia: Linnanpuiston skeittipuisto elävöittäisi kaupunkia ja käyttöasteeltaan vähäistä Linnanpuiston aukiota, se lisäisi harrastajamääriä ja kaupungin vetovoimaa. Skeittareiden mukaan harrastajien liikkuvuussäde hyvien paikkojen perässä on jopa 100 kilometriä.

Raivio_Kankaanpaa_web6

Kankaanpäähän tultaisiin siis Porista, Raumalta ja Tampereeltakin asti.

Käyttäjien mukana oleminen skeitti-parkkien suunnitteluprosessissa on ensiarvoisen tärkeää sen kaikissa vaiheissa. Näin voidaan välttyä epä-onnistuneilta, käyttäjien vieroksumilta, kalliilta puistohankkeilta, joista löytyy esimerkkejä Suomestakin.

Raivio_Kankaanpaa_web1

Arkkitehti Ilmari Mattila koki osallistavan suunnitteluprosessin erittäin positiivisena ja oli iloinen, että tätä päästiin harjoittamaan käytännössä. Työpajassa keskusteltiin myös käytettävyydestä, esimerkiksi miten ohikulkijat huomioidaan. Keskustelussa nousseet teemat, ideat ja toiveet siirtyivät muovailtaviksi muovailuvahalla Jannen tekemään pienoismalliin.

Seuraavaksi oli jättimäisen hahmomallin aika: puistoon hahmoteltiin pienoismallin mukainen suunnitelma ja lunta kasattiin kaupungin tilaaman traktorikuskin avulla halutuille paikoille. Tuntien huhkimisen jälkeen puistoon oli syntynyt isoja kaarevia muotoja ja tilallinen tuntu oikeasta skeittipuistosta. Iltapäivällä paikalle saapuneet Ilmari, Ilpo ja Eeva-Kaisa olivat hyvin vaikuttuneita aikaansaannoksista ja totesivat veistosmallin perusteella suunnitelman sopivan puistoon erittäin hyvin. 1:1 kokoinen lumimalli toimi hyvin keskustelun ja havainnoinnin pohjana ja simuloi erinomaisesti haluttua tilaa elävöittämällä Linnanpuiston päiväksi.

Raivio_Kankaanpaa_web3

Lumiveistos keräsi katseita ja positiivisia kommentteja ohikulki-joiltakin ja päivän päätteeksi siinä pääsi vieläpä lumiskeittaamaan. Työpajassa mukana olleet taiteilijat pohtivat 1:1-mallin antavan erilaisen pohjan taiteellisen kokonaiskonseptin kehittämiselle ja Janne totesi lumi-veiston sopivan hyvin skeittiparkkien suunnitteluprosessiin jatkossakin.

“Kivoin koulupäivä ikinä!”

Harva Lyhytaaltoaseman työpajaan osallistuneista Väinölän koulun oppilaista oli käynyt lyhytaaltoaseman sisällä ja paikka herätti välitöntä kiinnostusta. Työpajassa kokeiltiin käytännössä avointa, lapsille ja nuorille suunnattua toimintaa, jollaista T.E.H.D.A.S. ry:n taiteilijat ovat hahmotelleet osaksi lyhytaaltoaseman toimintaa. Työpajan tavoitteena oli kerätä koululaisten ideoita lyhytaaltoaseman ja siihen toteutettavan veistospuiston toiminnoista, luoda kontakteja lähialueen toimijoihin ja kokeilla erilaisia osallistumisen välineitä.

Porintyöpaja_1_Pedrozo_Antti

Oppilaat ideoivat lyhytaaltoaseman piha-alueen käyttöä äänestämällä eri toimintojen välillä värilapuin. Selkeäksi suosikiksi nousi graffittimaalaus, toise-na ja kolmantena olivat lumiveisto ja seikkailu. Ideoinnin tarkoituksena oli välittää lasten toiveita T.E.H.D.A.S. ry:n taiteilijoille aseman puistoalueen ja veistospuiston ideointityöhön.

Ideointiosuudessa äänestettyjä toimintoja, kuten kiipeilyä, voidaan käyttää, ellei suoraan, niin esimerkiksi veistospuistoon tulevien taideteosten osana tai toimintoina. Toimintoja voidaan ottaa huomioon myös puistoalueen kunnostustöissä – liian fiiniä, yllätyksetöntä paikkaa puistosta ei haluta.

Porintyöpaja_1_Mustaniemi_SaijaIdeoinnin jälkeen oppilaat aloittivat Lyhytaaltoaseman veistospuiston yhteisteoksen toteuttamisen kokoamalla ja maalaamalla puisia moduuli-laatikoita. Seuraavassa työpajassa laatikot kootaan isommaksi teokseksi. Laatikoissa aiotaan myös viljellä kasveja, jolloin syntyy elävä teos, josta ehkä poimitaan syötävääkin ennen syksyä.

Työpajan toiminnallisen osuuden taustalla on idea kollektiivisesta teoksesta, jonka eri vaiheet synnyttävät luontevaa jatkumoa työpajassa alkaneelle T.E.H.D.A.S ry:n ja Väinölän koulun yhteistyölle.

Porintyöpaja_2_Pedrozo_Antti

Työpajassa ensimmäistä kertaa toteutetun koulu-yhteistyön taustalla on laajempi ajatus luovan alan toimijoiden työympäristöjen ja toimitilojen käyttä-misestä oppimisympäristöinä. Lyhytaaltoasema tarjoaa laajat mahdollisuudet monipuoliseen, kokemalla ja kokeilemalla oppimiseen muidenkin aineiden kuin kuvaamataidon osalta. Toiminnan vakiintuessa muutkin Porin koulut voisivat käyttää lyhytaaltoasemaa oppimiseen T.E.H.D.A.S. ry:n taiteilijoiden johdolla.

Työpaja ja lyhytaaltoasema ympäristönä innosti oppilaita todella paljon – päivä oli kuulemma “paras koulupäivä ikinä!” ja kaikkia kuviksen tunteja toivottiin asemalle. Työpajassa piipahtanut Väinölän koulun rehtori Jorma Partanen ja luokkaansa työpajassa luotsannut opettaja Kaisa Ahonen olivat alusta lähtien hienolla innolla mukana hankkeessa. Koulun strategiaan ja toiminnan tavoitteisiin kuuluu lähiympäristön kehittäminen lasten johdolla ja lyhytaaltoaseman aktivoituminen, lapsille suunnatun toiminnan kehittäminen yhteistyössä koulun kanssa vastaa näitä tavoitteita erinomaisesti.

Herkällä korvalla

Kadotetut paikat -hankkeen kohderyhmä on lapset ja nuoret. Kankaanpään taidemuseon johtaja Eeva-Kaisa Haikonen totesi lumisessa Linnanpuistossa, skeittiparkkityöpajan päätteeksi, että on kuunneltava herkällä korvalla lasten ja nuorten toiveita ja osattava tarttua siihen luontaiseen innostukseen, joka lapsilla ja nuorilla on ominaista oikeanlaisessa toimintaympäristössä. Tällaisia toimintaympäristöjä voidaan myös suunnitella. Lasten ja nuorten osallistuminen kadotettujen kulttuurikohteiden kehittämiseen voi luoda pysyviä siteitä näihin paikkoihin ja heidän kautta laajempikin joukko voi löytää ne.

Seuraavaksi skeittiparkin toteuttamiselle valmistellaan rahoitushakemusta maaseudun kehittämisrahastoon ja lyhytaaltoaseman puistoon pystytetään uusi teos keväällä yhdessä lasten kanssa. Kadotetut paikat-hanke jatkuu Raumalla, jossa on tavoitteena tehdä Vanhan Rauman käsityöyrittäjien toimintaa ja sijaintia näkyväksi ja kehittää tätä tukevia projektiaihioita. Nuorten mediapaja on mahdollisesti mukana testaamassa yhtä aihioista Vanhaan Raumaan ystävänpäivänä syntyvän tapahtuman avulla, jonka sisältöä suunnitellaan yhdessä käsityöläisten ja nuorten kanssa.

Päivi Raivio

Työryhmä: Päivi Raivio, Janne Saario (Kankaanpää), Inari Virkkala (Rauma)

Yrittäjät muotoilevat yhteisöllistä työtilaa

Helsingin kaupungilla on kasvava tarve helposti saavutettaville toimisto-, ryhmätyö- ja neuvottelutiloille samaan aikaan, kun osa kaupungin omistamista tiloista on tyhjillään. Loft –Helsinki projektissa kehitetään näihin tyhjiin tiloihin joustavaa ja yhteisöllistä työtilakonseptia yrittäjille. Yrittäjät osallistuvat suunnitteluun haastattelujen, luotaintutkimuksen ja työpajojen kautta.

luotainkartta-1

Haastattelujen pohjaksi yrittäjät täyttivät “luotainpaketin”, jossa he karttatehtävän avulla kuvasivat arkeaan ja liikkumistaan kaupungissa.

Tapaamme vuoden verran yritystään pyörittäneen softayrittäjän toimistollaan Töölössä. Hän kuvailee meille kiihkeästi viimeaikaisia liikkeitään: palaveri softafirman edustajan kanssa Ruoholahdessa, sijoittaja-ehdokkaan kanssa kahvilassa Kaisaniemessä ja Punavuoressa kirjanpitäjän pakeilla.

Toinen yrittäjä puolestaan kertoo, kuinka valitsee tapaamispaikat usein sen mukaan, missä on ilmainen parkkipaikka, sillä työpäivän jälkeen viedään autolla lapsia harrastuksiin. Kun ei ole omaa toimistoa, pidetään monet palaverit kahviloissa tai toisen osapuolen tiloissa. Tärkeää on löytää sopiva paikka kulloiseenkin tarpeeseen – välillä kaipaa keskittymistä ja välillä, etenkin alkuvaiheen ideoinnissa, kahvilat ja muut elävät paikat tuovat uusia näkökulmia. Häly voi olla inspiroivaa.

kuva(2) copy

Työpajan aluksi käytiin läpi hankkeen tilanne ja tavoitteet ennen kuin siirryttiin ideoimaan.

Työpajaan saapuu kuusi yrittäjää, yksi hiukan myöhässä – yrittäjän arkea tämäkin. Alustuksen  jälkeen jakaudumme ryhmiin ideoimaan yhteisöllistä työtilaa.

Yhteissuunnittelu tuo paljon näkemyksiä, mutta vaatii erilaista otetta kuin perinteinen muotoilu, ja herättää myös epäilyjä ja kysymyksiä. Miksei suunnitella heti kalusteita tai lopullista tilaa?

Parin tunnin päätteeksi käsityksemme yrittäjien tarpeista ja toiveista on konkretisoitunut, ja koemme pääsevämme taas eteenpäin kohti elinvoimaista ja yhteisöllistä tilakonseptia, jossa toimiva tila mahdollistaa myös uudenlaista yrittäjyyskulttuuria tukevan ja edistävän palvelutarjonnan.

Uskomme yhteissuunnittelun voimaan ja yrittäjien näkökulman tärkeyteen konseptin luomisessa. Haasteena on kuitenkin ollut löytää yrittäjiä, joilla on kiinnostuksen lisäksi myös aikaa osallistua tutkimukseen ja yhteissuunnitteluun. Kiireisen yrittäjän kohdalla tämä on ymmärrettävää, mutta projektin kannalta ikävää: aidosti yrittäjille sopiva ratkaisu löytyy vain heidän kanssaan yhdessä kehittämällä.

Mitä seuraavaksi? Järjestämme konseptin protoiluun liittyvän työpajan 31.1.2013. Tässä neljän tunnin tapahtumassa esittelemme yhteisöllisen työtilan konseptin niin palvelujen, yhteisöllisyyden kuin tilallisten elementtienkin kautta. Jos haluat osallistua työpajaan ja tuoda omat  näkökulmasi osaksi syntyvää konseptia, niin ota meihin yhteyttä ja kerromme tarkemmin työpajasta: kristiinav@diagonal.fi!

Projektissa mukana olleet yrittäjät: Aino Jalonen; Katariina Guthwert; Elisa Mäkelä, Kaltio; Kati Hienonen, Perhosvaikutus/Kausaali; Hanna-Mari Peltomäki, Tanssin talo ry; Terhi Aaen, Creatika; Mikko Hed, Neodesign; Jerker Holma, NetOutlet; Jarkko Ylikoski,  Readberry.

Diagonalin muotoilutiimi: Jaakko Wäänänen, Kirsikka Vaajakallio, Kristiina Vaahtojärvi, Sami Oinonen, Virve Penttilä & Antton Nuotio.

Uusi Maija alkaa muotoutua – kokemuksia kenttätyöstä

”Onko tämä koko sopiva?” kysyy poliisin tekniikkakeskuksen henkilö ja auttaa ylleni luotisuojaliiviä. ”Sen pitää istua napakasti – näyttää hieman isolta. Otetaan pienempi koko”.

Otin vastaan pienemmän liivin ja puin sen päälleni. Kokeilin miten se rajoittaa liikkeitäni. Yllättävän hyvin se istuu, mietin. Riisun liivin ja laitan sen muovikassiin muiden liivien kaveriksi. Sitten nousemme poliisiautoon ja ajamme kohti Helsinkiä. Matka taittuu keskustellen muun muotoilutiimin kanssa siitä, miten saamme kuvia, kun on näin pimeä vuodenaika. Meitä on autossa Piritta eli Pipa, Nikolai, Antti, Petri, Risto ja Kaarle.

Tehtävämme on muotoilla uusiksi poliisiauton sisätilat. Liivi tarvitaan, koska ilman sitä emme voisi mennä poliisin mukaan havainnoimaan Maijassa tehtävää työtä.

Ideat tavoitetyöpajasta

Edessäni istuu kymmenkunta poliisia. Puhun heille ergonomiasta, muotoiluprosessista ja siitä, mitä design on. Yritän kertoa aiheista selvällä suomen kielellä, kertoa merkityksiä eli mitä nämä sanat tarkoittavat. He kaikki osoittavat kiinnostusta kun käyn läpi, että loppukäyttäjien tehtävä on määritellä suunnittelulle tavoitteet. Lisään, että kentällä tehtävän havainnoinnin tuloksien perusteella syntyvät uuden Maijan ratkaisut. Kerron vielä, että tältä porukalta ja heidän edustamiltaan poliisilaitoksilta toivotaan palautetta ratkaisuehdotuksiin. Vasta sitten on aika julkistaa lopullinen konsepti uusista Maijan sisätiloista. Taas nyökytellään.

Siirrymme määrittelemään tavoitteita. Kysyn, mikä nykyisessä Maijassa on pielessä. Saan yleisöni hieman lämpenemään ja workshop saa vauhtia. Porukat herkistyvät ja epäkohtia, ideoita sekä kommentteja alkaa tulla. Syntyy paljon paperia, hyviä havaintoja puutteista, jotka ovat läsnä joka päivä. Puhutaan työturvallisuudesta, jaksamisesta, työn muuttumisesta, ergonomiasta, työn aiheuttamista haitoista, jalkojen puutumisesta, hankalista työasennoista ja viihtyvyydestä. Puhutaan paljon penkeistä ja niiden soveltuvuudesta niille asetettuun perustehtävään – istumiseen.

Mitä pitemmälle etenemme, sitä selvemmäksi käy, että nyt ei ole kyse tuotemuotoilusta. Kyse on työn sisällön muuttumisesta ja työympäristön uudelleen suunnittelusta – työssä jaksamisesta. Maija ei ole poliisin tuote – se on turvallisuuden symboli.

Päivä päättyy. Tavoite alkaa hahmottua. Nyt tiedämme hieman siitä, mitä kentällä toimivat poliisit tarvitsevat suoriutuakseen työssään. Kertaan taululle kirjoitettuja sanoja – tässä ovat suunnittelua ohjaavat tekijät. Taas nyökyttelyä. Suu on kuiva. Istun alas ja juon kupissa kylmenneen kahvin.

25 astetta pakkasta, Tampere

Istumme autossa Pipan kanssa, ja odotamme konstaapelia. Penkillä on iso donitsipaketti – ajateltiin, että pitää olla tuomisia. Kaveri huikkaa portilta, ja ajamme auton poliisiaseman sisäpihalle. Nousemme autosta, ja suuntaamme käskynjakohuoneeseen. Lyhyet esittelyt ja sitten kahville. Aloitamme havainnoinnin – mistä päivä lähtee? Ensin virkapuhelimet, sitten auton avaimet ja sitten varusteet. Sitten autohalliin. Maija odottaa pistorasiaan kytkettynä. Toinen konstaapeli avaa liukuoven ja alkaa inventoida varusteita. Puhetta tulee, mutta ääni häviää jonnekin auton sokkeloihin. Yritän ottaa kuvia konstaapelin selän takaa. Tulee vinoja – salama ei tunkeudu pimeään autoon – tiedettiin, että tämä on yksi haasteista. Säädän valotusta – seuraava kuva onnistuu paremmin.

Image

Lyhyen vuoropuhelun ja varusteiden läpikäynnin jälkeen suuntaamme keskustaan. Etupenkeillä istuu kaksi poliisia. Minä ja Pipa istumme keskitilassa. Allamme on penkki, joka muistuttaa 80-luvulla Saksasta tuotujen ja ”pakettiautoksi” muutettujen autojen vanerista takapenkkiä. Ei siis kovin mukava. Auto pomppii jäisellä ja lumisella kadulla – Pipalla on vaikeuksia kirjoittaa havaintoja. Yritän laittaa turvavyötä  – ei onnistu. Vastakappale on väärässä paikassa. Tämä pitää ainakin muuttaa – pohdiskelen.

Ajelemme Tampereen keskustan katuja. Etenemme rauhallisesti. Ei juurikaan liikennettä. Talvikeli on napakka. Jututamme poliiseja – tai siis Pipa jututtaa. Otan kuvia kohteista, joista puhutaan. Puhumme taas penkistä. Istujan alaselkä on koetuksella. Ja tämä johtuu poliisin varustevyöstä, pistoolista, pampusta ja kaikesta niistä releistä, joita pitää kuljettaa mukana. Vyö painaa ikävästi, kun istuu penkillä, mutta ilmankaan ei saa olla. Penkille pitää tehdä jotain.

Muutama tunti jutustelua ja istumista. Jalat alkavat olla kohmeessa. Pipo ja takki piti riisua, kun paita rupeaa kostumaan. Mutta varpaat jäässä. Olisi pitänyt laittaa toiset sukat. Ajatukseni katkeaa radiosta tulevaan viestiin. Partion vanhin ottaa tehtävän vastaan. Auton nokka suuntaa kohti ydinkeskustaa.

Maija liikkuu nyt aika rivakkaan. Lähestymme kohdetta – auto hiljentää ja kaartaa tavaratalon parkkihalliin. Partio jalkautuu ja me jäämme auton viereen. Kohta poliisit tuovat vartioiden kiinni ottaman miehen ja hänet saatetaan auton takatilaan.

Voisiko tuota kaveria haastatella. Yritän kärkkyä lähemmäksi. Ainakin se osaa haistatella ja rimpuilla. Ei taida onnistua. Toinen poliisi viittaa minua syrjemmälle. Aika hyvä body language näillä poliiseilla – mietin. Kuskaamme kaveria putkaan. Sama rimpuilu toistuu ja putkan ovesta mennään sisään kahden poliisimiehen avustuksella. Pakkanen kiristyy.

Hetken kuluttua poliisit tulevat putkasta ja matka jatkuu sisätiloihin. Seuraavaksi rikosilmoitus virkavallan vastustamisesta. Viiden tunnin ajelu pitkin Tampereen keskustaa ja yksi tauko. Saadaan kahvia. Lämmintä.

Nollakeli, Kotka

Ajamme pitkin Kotkan lähiöitä. Poimimme taas kiinniotetun kaverin. Lähes jalaton veikko. Kovasti on sekaisin – tuohon kuntoon ei pääse alkoholilla. Ei haastattelua. 

Image

Todella kylmä ja tuulee, Kotka

Käymme Kotkan poliisin kanssa katsastamassa Vaalimaan rekkajonot, jonka jälkeen menemme selvittämään satamassa sattunutta kolaria. Saamme ensimmäisen asiakashaastattelun vasta tällä kuudennella havainnointikerralla, sekä seurata maijan välitilan käyttöä asiakaspalvelutilana. Molemmat kuljettajat käyvät vuorotellen asioimassa poliisin kanssa – siinä ne istuvat penkillä vierekkäin. Asiakas on tyytyväinen, poliisi on tullut nopeasti paikalle, ja asiointi sujui hyvin. Me värjöttelimme ulkona, ja totesimme että sillä on merkitystä, että asiakasta palvellaan sisätiloissa.

Tampere

Haastattelen väsynyttä joulutorilla kävijää, jonka olemme juuri kuljettaneet poliisilaitokselle. Haastattelija on ”pari jäljessä” ja poliisi joutuu tulkkaamaan jotkin vastaukset. Saamme selville, että kuljetustila saisi olla pehmeämpi, ja siellä pysyäkseen pitää ottaa jaloilla tukea penkistä. Toteamme, että takatilaan tarvitaan kahvat, penkit ovat liukasta lasikuitua.

Hämeenlinna

 Image

Olemme liikkuvan poliisin matkassa, ja asiakaspalvelutilanteita välitilassa on huomattavasti enemmän kuin muissa tehtävissä. Pöytätila käy ahtaaksi kun levitellään papereita ja käytetään sekä läppäriä että poliisin oman ohjelmiston näyttöpäätettä. On hieman kiusallista kysyä haastatteluja juuri sakot saaneilta asiakkailta, mutta kaikki suhtautuvat positiivisesti. Pitkän päivän tehnyt rekkakuski toivoo kahvitarjoilua maijaan. Monet pitkään ajaneet jaloittelevat mieluummin auton ulkopuolella kuin istuvat konstaapelin viereen välitilaan.

Olemme nyt havainnoineet kenttäjohdon, järjestyspoliisin ja liikkuvan poliisin työtä, välineitä ja tehtäviä. Toteamme, että työ ja tehtävät ovat yllättävänkin vaihtelevia ja moninaisia – maijan tosiaan täytyy taipua moneen.

18 astetta, neuvotteluhuone Komissaari

Esittelen havaintoja. Poliisihallituksen miehet istuvat vastapäätä ja kuuntelevat. ”Saako tämän esityksen varmasti?” kysyvät. Ilmeisesti tässä on jotain, joka kiinnostaa. Paljon on asiaa kerrottavana – paljon tuli puhetta kentällä. Paljon havaintoja. Paljon on tehtävää.

Käymme läpi seuraavaa vaihetta. Kerron konsepteista eli vaihtoehtoisista ratkaisuista. Kerron että niihin pitää saada kommentit havainnointiin osallistuneilta poliiseilta. Mahdollisimman laajasti. Keskustelu polveilee – asiaa riittää ja palaveri venyy.

Päästään vihdoin puhumaan ensimmäisestä hahmomallista. Rajaus tulee nyt luonnostaan. Todetaan, että suunnittelussa keskitytään uudistamaan Maijan etupenkit, keskiosan työskentelytila ja parannetaan varusteiden säilytystä.  Ensimmäinen prototyyppi on hahmomalli, jonka avulla esitellään ratkaisuja.  Sen pitäisi olla valmis maaliskuussa.

Kaarle Mänty, Desigence ja Piritta Winqvist, LINK design

Projektiryhmä otti kokonaisuudessaan osaa havainnointeihin: Nikolai Ruola, NR Design; Antti Eloheimo, Desigence ja Petri Hannukainen, LINK design.

Blogin vuosikatsaus

Designvuosi päättyy, mutta Muotoillut ratkaisut jatkuu. Kurkistamme hetkeksi menneeseen. Miten tämä blogi löydettiin? Kävikö täällä ketään? Kiinnostiko muotoilu?

WordPressin mukaan blogissa käyntejä oli vuoden aikana 4800, 23 maasta, ja eniten kiinnosti Maijan muotoilu. Mahtavaa – mutta vain yksi ainoa kommentti! Kunpa vain saisimme vielä aikaan keskustelua!

Tässä WordPressin koko raportti: Click here to see the complete report.